Auta lastasi käsittelemään pettymyksiä – ja opi, että virheet ovat luonnollinen osa elämää

Auta lastasi käsittelemään pettymyksiä – ja opi, että virheet ovat luonnollinen osa elämää

Pettymykset kuuluvat elämään – myös lasten elämään. Olipa kyse hävitystä jalkapallo-ottelusta, huonosta kokeesta tai ystävästä, joka ei haluakaan leikkiä, voi tunne epäonnistumisesta olla lapselle raskas. Vanhempana et voi suojella lastasi kaikilta vastoinkäymisiltä, mutta voit auttaa häntä ymmärtämään, että virheet ja pettymykset ovat luonnollinen osa oppimista ja kasvua. Tässä vinkkejä siihen, miten voit tukea lastasi kehittämään sinnikkyyttä ja tervettä suhtautumista epäonnistumisiin.
Pettymykset eivät ole vaarallisia – ne opettavat
Kun lapsi kokee pettymyksen, hän reagoi usein itkulla, kiukulla tai vetäytymisellä. Se on täysin normaalia. Tunteet kertovat, että asia oli lapselle tärkeä. Sen sijaan, että yrittäisit poistaa epämiellyttävän tunteen, voit auttaa lasta sanoittamaan, mitä tapahtui ja miltä se tuntuu.
Voit esimerkiksi sanoa: ”Huomaan, että olet surullinen, koska olisit halunnut voittaa.” Näin lapsi oppii, että tunteita ei tarvitse tukahduttaa, vaan niitä voi ymmärtää ja käsitellä. Kun lapsi saa luvan tuntea ja puhua tunteistaan, hän oppii vähitellen hallitsemaan niitä paremmin.
Opeta, että virheet kuuluvat oppimiseen
Monet lapset ajattelevat, että virhe tarkoittaa epäonnistumista. Todellisuudessa virheet ovat tärkeä osa oppimisprosessia. Voit auttaa lastasi muuttamaan näkökulmaa puhumalla virheistä mahdollisuuksina oppia uutta – ei asioina, joista pitäisi hävetä.
Kerro omista virheistäsi ja siitä, mitä olet niistä oppinut. Se osoittaa lapselle, että aikuisetkin tekevät virheitä ja että niistä voi selvitä. Kun kehut lapsen yrittämistä tuloksen sijaan – esimerkiksi sanomalla ”Huomasin, että harjoittelit tosi paljon” sen sijaan, että sanoisit ”Oletpa taitava” – lapsi oppii, että tärkeintä on prosessi, ei täydellinen lopputulos.
Auta lasta löytämään ratkaisuja
Kun pettymys on hieman laantunut, voit tukea lasta pohtimaan, mitä seuraavaksi voisi tehdä. Kysy esimerkiksi: ”Mitä voisit kokeilla ensi kerralla?” tai ”Mitä opit tästä tilanteesta?” Näin lapsi oppii, että hänellä on vaikutusmahdollisuuksia ja että epäonnistuminen ei ole tarinan loppu.
Tärkeää on, ettet tee asioita lapsen puolesta. Ole tukena, mutta anna hänen itse löytää ratkaisuja. Se vahvistaa lapsen itseluottamusta ja itsenäisyyttä.
Älä ylisuojele
Vanhempana voi olla houkuttelevaa suojella lasta pettymyksiltä. Mutta jos lapsi ei koskaan kohtaa vastoinkäymisiä, hän ei myöskään opi selviytymään niistä. Elämässä tarvitaan kykyä sietää epävarmuutta ja yrittää uudelleen.
Tämä ei tarkoita, että lapsi pitäisi tarkoituksella altistaa epäonnistumisille, vaan että hänen annetaan kokeilla, erehtyä ja yrittää uudelleen. Kun lapsi huomaa, että vanhempi luottaa hänen kykyynsä selvitä, hän oppii luottamaan itseensäkin.
Luo koti, jossa virheet ovat sallittuja
Turvallinen koti on paikka, jossa saa kokeilla uutta – vaikka kaikki ei aina menisikään nappiin. Voit luoda tällaista ilmapiiriä reagoimalla rauhallisesti, kun jokin menee pieleen, ja osoittamalla, että virheet eivät ole vaarallisia.
Voitte vaikka ottaa käyttöön ”viikon virhe” -perinteen, jossa jokainen perheenjäsen kertoo jonkin virheen, josta on oppinut jotain. Se voi olla mitä tahansa – unohtunut läksy, palanut pannukakku tai väärinpäin pestyt sukat. Näin lapsi oppii, että virheet kuuluvat arkeen ja että niistä voi usein syntyä myös naurua ja oivalluksia.
Kun pettymys tuntuu ylivoimaiselta
Joskus lapsi jää jumiin pettymyksen tunteeseen ja alkaa epäillä omaa osaamistaan. Jos huomaat, että lapsesi on usein surullinen, vetäytyvä tai menettää helposti toivonsa, voi olla hyvä keskustella asiasta opettajan, varhaiskasvattajan tai lastenpsykologin kanssa. Ammattilainen voi auttaa löytämään keinoja, jotka tukevat lapsen hyvinvointia ja itsetuntoa.
Anna tilaa sekä kyynelille että onnistumisille
Pettymyksistä selviäminen ei tarkoita tunteiden kieltämistä, vaan niiden hyväksymistä ja eteenpäin menemistä. Kun kohtaat lapsesi turhautumisen rauhallisesti ja empaattisesti, näytät, että virheet ovat sallittuja – ja että niistä voi aina nousta.
Näin lapsesi oppii, että elämä ei ole virheiden välttelyä, vaan niistä kasvamista.










